Kirja on kielioppikirja, ja se on suunnattu - juuri sinulle. Siis kenelle tahansa kielenkäyttäjälle, joka ei muista kaikkia sääntöjä, mutta jonka on syystä tai toisesta tuotettava riittävän hyvää kieltä toistenkin luettavaksi.
Myös Katleenan blogista voit lukea kuvauksen kirjastamme.
Kirjan kustantaa Karisto, ja mahtavan kannen on suunnitellut Sakari Tiikkaja.
Nyt täytyy vielä kirjoittaa se kirja! Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa kirjassa käsiteltäviin teemoihin:
Kerrohan, mitkä kielioppiasiat eniten askarruttavat? Mihin tarvitset apua?
Tai toisaalta, mitkä seikat tuntuvat helpoimmilta muistaa? Onko sinulla jotain muistisääntöjä?
Ja vielä: mikä on tarpeeton sääntö tai seikka tai poikkeuksen poikkeus kieliopissa? Mitä ilman pärjää oikein hyvin?
Vastaa kaikkiin tai vain yhteen kysymykseen. Jos jätät nimimerkkisi (tai nimesi) kommenttisi yhteyteen, osallistut yhden Pilkun paikka -kirjan arvontaan. Arvon voittajan ke 7.4.2011 klo 12. Kirjan saa sitten syksyllä. :)
Yhdyssanat askarruttavat joskus. Pilkut muistan pääsääntöisesti siitä, että lauseiden väliin tulee pilkku, kun subjekti on eri, mutta ei tarvitse välttämättä käyttää ihan lyhyissä lauseissa (oikein?).
VastaaPoistaOnko puolipiste oikeasti tarpeellinen? Jotkut kollegat tuntuvat suorastaan rakastavan sitä. :/
Mietin usein sanajärjestyksiä. Pilkkujen suhteen minulla on yksi selkeä systemaattinen virhe, jonka joudun usein korjaamaan - jos huomaan. Joskus pohdituttaa, käytänkö liikaa ajatusviivoja. Paikkakuntien taivutus, kuten Laviassa ja Luvialla, mietityttää.
VastaaPoistaMuistisääntöni liittyy pikemminkin tyyliin kuin kielioppiin. Karsin turhat sanat, virkkeet ja kappaleet. Joskus pitää karsia koko teksti.
Puolipistettä en minäkään käytä usein, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä tarvittaisi. Vai tarvitaanko sitä?
Jaahas :) Siitä onkin kauan, kun viimeeksi on kielioppiasioita miettinyt. Nykyään sitä ajattelee usamminkin, kun täällä netissä jotain kirjoittelee, tosin sylttyä useimminten syntyy.
VastaaPoista-Minulle tuottaa joskus vaikeuksia tietää kaksoiskonsonattien tarve...jonnekin/jonnekkin , minnekään/minnekkään...eli tämä -kin, -kaan, -kään hommeli ;)
Tuo kirjan kansikuva on ihana. Pieni pilkku-painavaa asiaa !
Eniten jään miettimään pilkkujen paikkoja, vaikka varmaan olisi hyvä miettiä muutakin...esim. sanajärjestystä.
VastaaPoistaPuolipisteen paikka myös kiinnostaa :)
Pilkun paikka on vähän kanssa hukassa. Suunnilleen tiedän heittää sen että-jotta-mutta -sanojen eteen, mutta enemmän fiiliksellä kuin tiedolla. Äidinkielen tunnit nukuttiin ja nykyään kun joutuu työnkin puolesta laittamaan välillä tekstejä näkyviin, olisi kiva olla vähän itsevarmempi oikeinkirjoituksesta. Äidinkielen termit ja säännöt on luonnollisesti hukassa.
VastaaPoistaOpetan ammatikseni vieraita kieliä, ja vapaaehtoistyössäni suomea maahanmuuttajille. Täytyy todeta että tukka nousee pystyyn kun näen oppikirjoja joita maahanmuuttajataustaiset nuoret joutuvat suomen tunneilla käyttämään. Halonhakkuukieltä, hevosen kengitystä yms. koululaisille joiden omassa elämässä on internet, bändejä, muotia jne.
VastaaPoistaOli suomi sitten äidinkieli tai vieras kieli kannatan yksinkertaisuutta ja havainnollisuutta sekä sitä että kaikesta on elämänläheisiä käytännön esimerkkejä.
Teillä on hyvä perusidea tuohon kirjaanne. Odottelen innokkaana sen ilmestymistä :)
Useimmin minua mietityttää yhdyssana-asiat, kuten päin- ja -käyttö-päätteiset jutut (esim taaksepäin/taakse päin, huumeiden käyttö/huumeidenkäyttö). Samoin viivan käyttö kolmiosaisissa yhdyssanoissa, tarvitaanko sitä ensinkään? Ajatusviivojen ja puolipisteiden käyttö tyylikeinona on myös hakusessa, kuten edelläkin on jo mainittu, samoin jotkin pilkun paikat kaipaavat täsmennystä, lähinnä se, tuleeko pilkkua vai ei. Joidenkin sanojen oikeinkirjoitukseen kaipailen joskus neuvoa ( esim. aggressiivinen/agressiivinen).
VastaaPoistaHelpot ja turhat asiat mahtunevat samaan kategoriaan kohdallani. Muistan hyvin sanaluokkien, sijamuotojen ja lauseenossten nimet, mutten tee näillä tiedolla mitään nykyisessä ammatissani. Ja vaikka ei kysyttykään, kerron myös suurimman ärsytyksen kohteen. Se on omistuspäätteiden pois jättäminen (poisjättäminen?) kirjallisessa tekstissä, vaikka epävirallisemmassakin. Se sattuu silmään ja kolahtaa korvaan erityisen pahasti.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan kirjanne julkaisua. Uskon siitä tulevan mielenkiintoinen apuvälinen kaltaiselleni pilkunviilaajalle ja omaksi ilokseen kirjoittelijalle.
Minulla on kaveri, joka on asunut osan elämästään poissa Suomesta. Nykyisin hän on ahkera partiolippukunnanjohtaja, ja toimessaan hän joutuu julkaisemaan paljon tekistä, joka saa sieluni itkemään verta. Hänelle suomen oikea kirjoittaminen on mahdottoman vaikeaa. Mielestäni minun tulisi voittaa tämä arvonta, jotta saisin lahjoittaa tämän kirjan kaverilleni. (Vaikka parhailla perusteluilla ei taida voida voittaakaan.)
VastaaPoistaEn osaa valita parasta poikkeuksen poikkeusta, mutta parasta koko kielessämme on lause "juoksentelisimmekohan?" Skulle vi springa lite hit och dit utan någon särskilt ändamål? Nii-in.
eniten ongelmia: yhdyssanat ja väliviivan käyttö, jos näistä löytääkin esimerkin niin se ei ole kovin kattava, tilanteita on niin erilaisia. tyyliin "Niken XY-sarjan Xyz 345 -lenkkarit..." vai?? öh.
VastaaPoistamyös taivutus on joskus hankalaa, jos tulee monta liitettä sinne perään ja on erikoinen lause niin se ei tunnu selkeältä että mikä se viimeinen pääte on, mutta tästä en nyt osaa antaa esimerkki-ongelmaa.
helppo muistaa: yhdyssana jossa on kaksi samaa vokaalia niin niiden väliin tulee väliviiva, esim. linja-auto.
mitä ilman pärjää (tai minkä vuoksi ei tarvi nillittää): niin pilkkujen paikat ei mielestäni ole niin justiinsa, ne mun mielestä voi myös kertoa painotuksista jos esim pyrkii tavoittamaan puhutun kielen tunnelmaa.
toinen turha valituksen aihe on suomen kielen englannistuminen tai miksi sitä kutsutaankaan, eli lainasanat ja englannista johdetut sanat kuten tägit, likettää, jne. kielen kuuluukin elää ja se tekee kielestä vaan elävämpää että ihmiset muokkaa sitä ajan hengen mukaiseksi. antaa myös puhujalle mahdollisuuden ilmaista enempi persoonallisuutta ja taustaansa.
tuossa toista kommenttia lukiessa tuli mieleen että puolipisteen käyttö on myös mulla aivan random, en tiedä mikä sen sääntö on joten käytän aina kun tuntuu siltä - ja työn puolesta teksteissä en ollenkaan.
VastaaPoistaMä voisin myös ne pilkunpaikat opetella oikein taiteen sääntöjen mukaan. Kiitos!
VastaaPoistaOlen vakuuttunut siitä, että turhin sääntö on monikon passiivin kielteinen muoto.
VastaaPoistaHaluaisin osallistua tähän arvontaan.
Minua askarruttavat yhdyssanat, joissa alku on genetiivi. Onko energian saanti vaiko energiansaanti?
VastaaPoistaEnglannistuminen ei haittaa, mutta ei riemastutakaan, kun suomen kielessä (vai kirjoitetaanko tuo yhteen?) on niin paljon ihania ja moni-ilmeisiä sanoja. Tässä taannoin 14-vuotia tyttäreni sanoi jotain asiaa "über-ihanaksi". Se riemastutti kaiken englannin kielisen tulvan keskellä.
Onnea kirjan kanssa. Ihana kansi!
Puolipisteessä auttaa, kun muistaa, että puolipiste erottaa täydellisen lauseen. Kuuluu siis olla verbi mukana. Lukiossa opetettiin, että korkeintaan yksi puolipiste aineeseen, muuten menee kikkailuksi.
VastaaPoistaVoisitte huomioida kieliopin ohella myös Wordin väärin korjaavan automaattikorjauksen. Maailma on täynnä ajatusviivoja tällaisissa useampiosainen käsite -tapauksissa.
Muutin vastikään ulkomaille ja kirjoittelen tällä hetkellä tekstejäni englanniksi tai saksaksi. Virheitä pulpahtelee muillakin kielillä tuotettuun tekstiin, mutta toisinaan suomenkielisen tekstin kirjoittaminen on kovin tönkköä. Helposti tulee kirjoitettua liian pitkiä lauseita, varsinkin jos kyse on jostain tieteellisemmästä tekstistä. Myös sanat tuntuvat menevän vääriin paikkoihin vieraiden kielten kielioppia mukaillen.
VastaaPoistaHelpointa on ehkäpä kirjoittaa yhdyssanat yhteen. Yhtä sääntöä vastaan tosin protestoin: totta kai pitäisi mielestäni ehdottomasti kirjoittaa yhteen toisin kuin kielitoimisto suosittelee. Tottakai on jotenkin paljon varmemman oloinen sana kuin erikseen kirjoitetut totta kai.
Komppaan myös edellisiä puolipistesääntöjen kertaamisen tarpeellisuudessa ja tuossa ajatusviivan ja yhdysviivan käytössä. Niistä olisi kiva lukea lisää.
Kiitos kaikille kommenteista! Lisää toiveita saa toki vielä kertoa.
VastaaPoistaKylläpäs puolipiste on saanut paljon kannatusta! Me ajattelimme Katleenan kanssa käsitellä sen kirjassa seuraavasti: "Älä käytä puolipistettä." Riittääkö ohjeeksi? :)
Miettikääpäs myös sanajärjestykseen ja lauseiden ymmärrettävyyteen liittyviä ongelmakohtianne. Tekstihän on paljon muutakin kuin välimerkit, eli kun kirjoitatte tekstikokonaisuuksia, missä kohdassa huomaatte miettivänne "oikeata" tapaa kirjoittaa asioita? Mitä asioita ette jaksa selvittää, vaan valitsette mieluummin toisenlaisen tavan ilmaista asian? (Itse käytän tuota menetelmää, eli jos en muista jotain sääntöä, muutan lauseen rakenteen tai vaihdan sanan toiseen.) Tai mitä selviytymiskeinoja ylipäänsä käytätte?
Numerot ja sijapäätteet, pilkut ja sivulauseet siinä minun kompastuskivet. Miten ajatusviivaa tulisi käyttää entä jo mainittua puolipistettä?
VastaaPoistaMuistisääntöjä: Sydämeen ei mahdu kahta ämmää ( ei toki ole yleispätevä sääntö kaikissa merkityksissään), yhdyssanoista - jos ensimmäinen sana taipuu lausuttaessa, niin ei kirjoiteta yhteen...
Edellä jo monesti mainittu pilkutus askarruttaa myös minua. Kiva, että tälläinen kansantajuinen kirja on tekeillä.
VastaaPoistaPohdintaa ja ohjeita mitkä kirjoitussäännöt tulisi liike-elämän arjessa muistaa. Lisäksi tärkeimmät säännöt sekä pahimmat rikkeet.
VastaaPoistaSiinä mun propsit.
Miten rakennetaan repliikki-johtolause -yhdistelmä silloin, kun repliikin ilmaisemiseen käytetään repliikkiviivaa ja repliikki on kysymyslause ja sen pitäisi päättyä kysymysmerkkiin? Vai pitäisikö?
VastaaPoistaJos tekstissä on usean kappaleen mittainen repliikki, miten se pitäisi esittää?
Hyviä kysymyksiä tuli edellä ja samoja olisin myös kysynyt.
VastaaPoistaEllei arpaonni suosi ostan kirjanne. Pilkulle on löydettävä oikea paikka.
Tämä saattaa tuntua hassulta, mutta minun kotisudun murteessani ei äännetä g-kirjainta ollenkaan, koska korva ei sitä kerro niin pitää oikein miettiä taivutusmuotoja sanoille, joissa k vaihtuu g:ksi. Astevaihtelu näyttää tuottavan suuria vaikeuksia myös puolisuomalaisille lapsilleni.
VastaaPoistaPilkun paikan heille lahjoittaisin, jos voittaisin.
'Jos kaksi nimisanaa on peräkkäin ja edellinen nominatiivimuodossa täydentää jälkimmäistä, on erikseen kirjoittaminen paha virhe* Tuo sääntö on painunut mieleen kouluajoilta, niin ahkeraan sitä jouduttiin toistelemaan :)
Puolipistettä ei missään tapauksessa saa poistaa käytöstä! Harvoin sitä tarvitsee, mutta joskus se vaan on välttämätön ajatuksen koossa pysymisen kannalta.
Selkeät ohjeet olla-verbin potentiaalin käyttöön lienevät tarpeen. ( :P ) Ihan älyttömän paljon näkee mm. blogeissa viljeltävään näitä "lienee on" -väännöksiä. Ahdistavaa.
VastaaPoistaJonkinlaiset "älä käytä näitä" -ohjeet voisivat olla hyvät olemassa. Itsekin syyllistyn joskus kirjoittamaan kapulakielisesti kuvitellen tekstin olevan siten jotenkin asiantuntevamman oloista. Olen yrittänyt muuttaa tapojani. Mua ärsyttää kauheasti kaikki omaamiset ja jonkun toimesta tapahtumiset (Konsertti tapahtuu kaupunginorkesterin toimesta... Argh!)
En mä tiedä, onko tuo nyt välttämättä kielellisesti väärin, mutta tekee helposti tekstistä kankeaa ja väkinäistä. Sain töihin saatekirjeen, joka oli täyttä non-senseä tyyliin "pyydän oheisena ilmoittamaan huoltosopimuksen irtisanomisen, joka tässä ohessa lähetetään ja pyydetään oheen ilmoittamaan".
Välimerkkiasioista vielä sen verran, että mulla on ainakin ongelmia vuoropuheluiden kanssa. Mihin kohtaan tulee ne sitaatit, kaksoispisteet ja muuta välimerkit. Ja sitten yksi asia. Voiko oikeasti sanoa parhaimmat onnittelut? Onko se vakiintunut vain noin oikeaksi. Tämä paras/parhain -ongelma on piinannut mua aina.
Nimim. pilkunviilaaja, joka itse kuitenkin kirjoittelee, miten sattuu. ;)
Pilkun paikat eivät ole tähän saakka niin mietityttäneet, laitan ne yleensä aika fiilispohjalta. Nyt tietysti alkoivat heti riivata mieltä! -Kiitos vaan siitä ;) Puolipisteen käyttö jäi mietityttämään myös.
VastaaPoistaEniten ovat pohdituttaneet sanat joiden kirjoitusasu on muuttunut. Ruoan vai ruuan, jne. Samaten olen kova viljelemään ajatusviivoja ja jään usein miettimään missä tilanteissa niitä saisi käyttää. Muussa kuin luetteloinnissa siis. Tuohon "muussa" eteenkin teki mieli laittaa. Ja "tuohon" eteenkin olisin voinut laittaa. - - - APUA!
Mieheni käyttää yhdyssanoissa muistisääntönä sellaista, että kokeilee "-kin" päätettä kahden sanan välissä ja yhdyssanan perässä. Sitten hän valitsee sen kumpi kuullostaa oikeammalta! Itse en ole vielä aukottomasti keksinyt miten näin saa selville sen ettei sanoja kuulu kirjoittaa yhteen. Enkä oikeastaan sitäkään että miten sillä selvittää yhdyssanan! Mutta harvoin saan miestäni kiinni väärästä muodosta, vaikka hän mielestään yhdyssanasokea onkin. (Yhdyssanakin sokea/ yhdyssanasokeakin. -Kuullostaahan tuo jälkimmäinen toki järkevämmältä.)
Samaten hän usein kysyy tuleeko johonkin sanaan kaksi konsonanttia. Tähän hänellä ei ole mitään muistisääntöä, ja minäkin aina vastaan mututuntumalla. Tosin en niitä koskaan itse jää miettimään. En siis edes tiedä menevätkö itsellä väärin vai oikein :/
Kaipaan kaikkein eniten opusta erilaisten dialogien kirjoittamiseen. Itse kirjoittelen kaikenlaista lähinnä omaksi huvikseni, ja silti mahdollinen dialogi aiheuttaa aina päänvaivaa.
Mielenkiinnolla jään luomuksianne odottelemaan!
Minulla on eniten vaikeuksia viittaus-suhteiden kanssa. Käytän väärää konjuktiota tai muuta tapaa, jolla lukija hämmentyy tekstissäni, että mihin tämä ja tämä sana viittaa.
VastaaPoistaGenetiivi-alkuiset yhdyssanat ja välimerkit tuottavat myös päänvaivaa.
Eniten kaipaisin varmuutta oikolukea ja muiden tekstejäni, sillä sitä taitoa tarvitsen töissäni.
Tykkään kirjoittamisesta, mutta siitä syntyykin se haaste. Tekstiä tulee toisinaan ihan liian kanssa, lauseenrakenteet ovat pitkiä eikä väliotsikointi ja kiteytys eivät aina muistu mieleen. (Hyvä esimerkkilause!). Sanoman tiivistäminen ja olennaisen erottaminen viestistä on taito, jonka haluan oppia. Iso kiitos jo näin etukäteen niistä lukuisista vinkeistä ja neuvoista joita olen sinulta saanut.
VastaaPoistaYhdyssanat ovat välillä hankalia. Eivät niinkään selvät, kuten leikkimökki tai autokatos, vaan sellaiset kuin tämänhetkinen, niin kuin.
VastaaPoistaMuita hankalia ovat pienet eroavaisuudet eli mitä eroa sanoilla tarkastaa ja tarkistaa.
Kokeilen yhdyssanoja taivuttamalla niitä. Ellei esim. omistuspronomini sovi väliin, sanan täytyy olla yhdyssana. Pilkunsäännöt - onko niitä enää? Ihan siksikin haluan osallistua arvontaan, koska kaipaan Setälän kielioppi taitaa olla jo vanhahko.
VastaaPoistaKielessä tapahtuvat muutokset pohdituttavat. Kun koulussa opetettiin kirjoittamaan Internet isolla alkukirjaimella, nykyään sen voi kirjoittaa pienelläkin. Tuleeko joskus aika, jolloin vain pienellä kirjoittaminen hyväksytään.
VastaaPoistaTavallinen ihminen ei ehdi seurata kielitoimiston suosituksia.
Tällaiset muuttuvat asiat eivät parhaiten sovellu kirjaan, mutta ehkä voisitte julkaista kirjan jatkeena blogia :)
P.S. Voiko hymiötä käyttää pisteen korvikkeena?
Mietin joskus, kannattaako käyttää lainausmerkkejä jonkun "slangisanan" yhteydessä, vai onko se vanhanaikaista. Uusien sanojen tai vierasperäisten vakiintuneiden sanojen oikeinkirjoitus on hankalaa toisinaan.
VastaaPoistaYhdyssanat mietityttävät joskus.
VastaaPoistaKielioppiasiat ovat sellaisia, joita ei tule oikeastaan ajatelleeksi. On montakin asiaa, joita voisin vielä prepata kirjoittamisessani, mutta ainakin nyt päällimmäisenä tulee mieleen lauseen järkevät pituudet, milloin käytetään viivaa ja milloin sulkuja (usein huomaa kirjallisissa teoksissa käytettävän usein viivaa), selkeät pilkkusäännöt ja onko olemassa "kuolemanvakavia" virheitä? Varmaan eniten kaipailisin helppolukuisia vinkkejä sujuvaan kirjoittamiseen, joita kirja varmasti tarjoileekin.
VastaaPoistaVoi surkeuden surkeus! Myöhästyin arvonnasta. Juuri tuollaista opusta tarvitsen. Pitänee ostaa syksyllä vai kenties tulee vielä uusi arvonta.
VastaaPoista